KESÄ TULEE, OLETKO VARUSTAUTUNUT? |
|
Aurinkoisena pääsiäispäivänä lähdimme katsomaan, joko jäät ovat vetäytyneet ja veneilykausi voisi pian alkaa. Kyllä vain, lähisaarten ympärillä vesi kimmelsi ja säteili meille kutsuvasti. 
Satamaan oli tullut myös muita innokkaita veneilijöitä. Yksi perhe oli jo lähtötunnelmissa. Vene oli lastattu ja työnnetty valmiiksi rannan jäätikölle odottelemaan matkustajia. Lapsille oli puettu pelastusliivit oikeaoppisesti päälle. Äiti pujottautui juuri omiinsa, kun lapset jo kiipesivät veneen kannelle. Sen jälkeen äiti ja isä yhteisvoimin työnsivät venettä vettä kohti. Sitten oli äidin vuoro nousta veneeseen. Kova työntö, ponnistus ja niin isä loikkasi viimeisenä mukaan. Vene keikahti pari kertaa. Kevään ensimmäinen venematka oli alkamassa! |
Olisitko itse toiminut samalla tavalla? |
|
Meniköhän valmistautumisessa kaikki niin kuin piti? Mitäpä jos isä olisi liukastunut, lyönyt päänsä jään reunaan ja uponnut? Mitä perhe olisi siinä tilanteessa tehnyt? Olisiko äiti osannut hätäännykseltään tehdä mitään? Tai olisiko vanhempi lapsista hypännyt perään? Miten isä olisi pelastettu vedestä? Isällä - veneen kapteenilla ja kaikkein tärkeimmällä henkilöllä - ei ollut pelastusliiviä yllään. Mutta hei, eihän isälle koskaan satu mitään! Tämä isä luotti omiin taitoihinsa ja perhe pääsi onnellisesti matkaan – tällä kertaa. Moni muukin isä luottaa onneensa vesille lähtiessään.
Tuota tapahtumaa seuratessani en ihmettele, että Suomi on kärkisijoilla tapaturmaisissa kuolemissa: noin 3000 henkilöä vuodessa kuolee täällä tapaturmai-sesti. Syynä voi olla juuri hukkuminen, kaatuminen, putoaminen tai vaikkapa liikennetapaturma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan meillä tapahtuu lähes miljoona sellaista tapaturmaa vuodessa, joissa ihminen vammautuu, joutuu sairaalahoitoon, sairauslomalle tai saa muuta vaivaa.
Aikuisia 25-64 -vuotiaita menehtyi kuljetus-, kaatumis-, putoamis- ja hukkumistapaturmissa yhteensä 550 henkilöä vuonna 2007. Näistä 84 % oli miehiä. Me suomalaiset olemme tapaturmatilas-tossa huonoa itäeurooppalaista tasoa - valitettavasti. |
|
Pitkä matka kurottavana |
|
Meillä on todella pitkä matka pohjoismaisen turvallisuustason saavuttamiseen ja vielä pidempi matka valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteeseen, että Suomi nousee kaikissa onnettomuusmuodoissa vuoteen 2012 mennessä viiden parhaimman maan joukkoon eurooppalaisessa turvallisuusvertailussa.
Kesä on vapaa-ajan tapaturmien sesonkiaikaa, koska kesällä liikutaan paljon. Silloin matkustetaan ja käydään kesätapahtumissa. Silloin vietetään vapaa-aikaa mökeillä ja rannoilla. Tulevanakin kesänä suomalaisia kaatuu tai putoaa, joutuu liikenneonnettomuuteen ja jopa hukkuu. Tapaturmat ovat kuitenkin ehkäistävissä niin liikenteessä, työssä, kotona kuin vapaa-ajalla. Tärkeää tapaturmien ennaltaehkäisyssä on se, miten me itse suhtaudumme turvallisuuteen. Omalla toiminnalla, riskien tunnistamisella ja tottumusten muuttamisella jokainen meistä voi parantaa omaa ja läheistemme turvallisuutta.
Miten sinä ja perheesi varustaudutte ja valmentaudutte tulevaan kesäsesonkiin? Ja isä, turvaathan sinä myös oman henkesi? Perheesi turvallisuus ja tulevaisuus on tänäkin kesänä hyvin usein juuri sinusta kiinni.
Ennakoi. Tiedät kyllä miksi.
Heli Lintamo
yhteyspäällikkö
Liikenneturva |
|
Kolumni on jatkoa Tapaturmat valtakunnallisena ja alueellisena haasteena -koulutukseen, joka pidettiin Seinäjoella 27.3.2009 |
|
|
