kaan tarkasti tiedetä. Yhdeksi selitykseksi on näyttänyt jäävän kehitystä säätelevä yleinen ilmapiiri. Tätä tienkäyttäjien vuorovaikutukseen liittyvää olosuhteiden, toimintojen ja pyrkimysten kokonaisuutta lähdettiin 1990-luvun alussa hakemaan kuljettajien mielistä haastattelemalla ja mittaamalla.

Ilmapiiri kehittyi myönteisesti puoli vuosikymmentä. Käänne tapahtui 1995, minkä jälkeen ilmapiirin on koettu heikentyneen.Onnettomuuskehityksessä tapahtui myös 1990-luvun puolivälissä käänne. Hyvä kehitys pysähtyi ja liikennekuolemat jäivät neljänsadan tuntumaan.

<< Takaisin

Tässä ETUrenkaassa tarkastellaan ilmapiirimuutoksia pitkälla aikajän-teellä. Tiedot perustuvat tutkimuk-seen "Liikenteen ilmapiiri turvalli-suuskompassina" (Rajalin, Pöysti, Summala, Liikenneturvan tutki-muksia 120/2005).

Tukimuksen merkittävin löydös on, että riskikuljettajat pitävät ilmapiiriä myönteisempänä kuin "normaali-kuskit". He kuitenkin tuottavat muita isomman siivun vahinkotilastoon. Ilmapiiri ei näi ollen ole onnetto-muuskehityksen suora mittari, vaan se kuvaa pikemminkin kuljettajien kokemuksia liikenteessä esiinty-västä häiriökäyttäytymisestä.

Voidaan jopa spekuloida, että yksilöllisen vastuun väheneminen ja ilmapiirin heikkeneminen ovat 1990-luvun  lopulla sekä kuluvalla vuosikymmenellä syöneet sitä turvallisuuslisää, mitä muilla toimenpiteillä on saatu aikaan.

Riskinottajalle lisääntyvä liikenne antaa haasteita ja tarjoaa enem-
män näytönpaikkoja. Turvallisuut-
ta arvostava näkee siinä aiempaa enemmän kaaosta ja vaaran-paikkoja.

Sirpa Rajalin
tutkimuspäällikkö, Liikenneturva