Leena Luukkanen

IÄKKÄÄT KUNTIEN JA LÄÄNIEN LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMISSA

Tiivistelmä

Liikenneturvan iäkäshankkeeseen liittyvän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten iäkkäät näkyvät kuntien ja läänien liikenneturvallisuussuunnitelmissa. Tutkimukseen valittiin vuoden 1995 jälkeen tehdyt liikenneturvallisuussuunnitelmat. Kuntatason suunnitelmia saatiin tutkimukseen 94 kappaletta, jotka jakaantuivat lääneittäin seuraavalla tavalla:

Tutkimuksessa tarkasteltiin vain niitä lähtökohtia, tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia jotka suunnitelmissa liitettiin suoraan iäkkääseen väestöön. Liikenneturvallisuussuunnitelmissa esitettiin näiden toimenpiteiden lisäksi runsaasti koko väestöön, tiestöön ja liikenneympäristöön kohdistettavia toimintaehdotuksia, jotka toteutuessaan vaikuttavat myös iäkkäiden turvallisuutta kohentaen. Niiden tarkastelu ja kirjaaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista tutkimuksen puitteissa.

Läänitason suunnitelmissa iäkkäät nähtiin liikenteen riskiryhmänä, joka olisi tärkeää saada tiedostamaan omat riskitekijänsä liikenteessä. Tavoitteina esitettiin läpi eliniän jatkuva liikennekasvatustyö, liikenneympäristön parantaminen iäkkäille sopivammaksi sekä iäkkäiden parissa työskentelevän sosiaali- ja terveyssektorin henkilökunnan kouluttaminen. Vastuuta oli annettu lääninhallitukselle, liikenneturvallisuustyöryhmille, kunnille, Tielaitokselle ja Liikenneturvalle. Suunnitelmissa korostui myös tarve kuntien tukemiseen ja kannustamiseen liikenneturvallisuustyön aloittamiseen ja toteuttamiseen.

Kuntien liikenneturvallisuussuunnitelmissa ilmeni suuria eroja iäkkäiden tienkäyttäjien huomioimisen suhteen. Osassa suunnitelmia iäkkäistä oli paljon mainintoja ja iäkkäiden liikenneturvallisuutta suunniteltiin parannettavan monin eri keinoin, toisissa suunnitelmissa iäkkäistä oli vain muutama maininta. Osa suunnitelmista keskittyi liikenneolojen parantamiskeinoihin, eivätkä ne sisältäneet lainkaan tietoa eri tiekäyttäjäryhmille suunnitelluista toimenpiteistä. Liikenneturvallisuustyötä oli kunnissa aiemmin toteutettu lähinnä sosiaali- ja terveystoimen normaalin toiminnan yhteydessä. Vanhuksille oli kerrottu erilaisista apuvälineistä, myönnetty kuljetusapua tai saattopalveluita ja kartoitettu iäkkäiden liikkumista vaikeuttavia tekijöitä asukaskyselyjen avulla. Jatkossa toteutettavan toiminnan lähtökohtina esitettiin iäkkään väestön tilastollisesti korkea riski joutua liikenneonnettomuuteen sekä iäkkäiden määrän lisääntyminen lähivuosien aikana.

Monessa kunnassa yhtenä liikenneturvallisuustyön tavoitteena nousi esille turvallinen liikkuminen omassa ympäristössä, turvavälineiden käytön lisääntyminen ja niiden oikeaoppinen käyttö sekä omien ongelmien tiedostamisen tärkeys. Asetettujen tavoitteiden tueksi suunniteltiin erilaisia käytännön toimenpiteitä. Yleisin suunniteltu toimintamuoto oli iäkkäille suunnatuissa tilaisuuksissa järjestettävät valistustilaisuudet. Myös liikennejärjestelyjen parantamista, hoitohenkilökunnan tai vastuuhenkilöiden kouluttamista ja iäkkäitä autoilijoita tukevia kursseja esitettiin tulevina toimintatapoina.

Vastuuta iäkkäiden parissa tehtävästä liikenneturvallisuustyöstä oli kunnissa annettu etenkin sosiaali- ja terveystoimelle ja kotipalveluhenkilöstölle. Yhteistyöapua toivottiin tavallisesti eläkeläiskerhoilta ja järjestöiltä sekä Liikenneturvalta. Myös lehdistö ja radio, poliisi sekä palo- ja pelastustoimi mainittiin yhteistyötahoina.

Eri läänien alueilla tehdyissä liikenneturvallisuussuunnitelmissa oli muutamia huomiota herättäviä eroja iäkkäiden tienkäyttäjien huomioimisen suhteen. Lapin läänin alueella iäkkääseen väestöryhmään oli kiinnitetty merkittävällä tavalla liikenneturvallisuuden kehittämisen lähtökohtia ja tavoitteita laatiessa. Lähtökohtana pidettiin iäkkäiden oikeutta liikkua turvallisesti omin avuin päivittäisessä liikenneympäristössään ja tätä tavoitetta pyrittiin tukemaan valistuksen ja henkilökunnan tuen avulla. Myös Oulun läänissä iäkkäät näkyivät liikenneturvallisuussuunnitelmissa keskeisenä väestöryhmänä. Oulun läänissä iäkkäiden liikenneturvallisuutta pyrittiin kohentamaan etenkin turvalaitteiden käytön kautta sekä valistustilaisuuksia järjestämällä. Itä-Suomen läänin alueella iäkkäiden näkyminen oli vähäisempää. Alueella oli muutama iäkkään väestön asiaa ajamaan aktivoitunut kunta, muissa kunnissa iäkkäisiin kohdistettava liikenneturvallisuustyö näytti jäävän melko vähäiseksi. Itä-Suomessa oli useita kuntia, joiden liikenneturvallisuussuunnitelmissa iäkkäistä tienkäyttäjistä ei kerrottu mitään, vaikka tilastojen valossa yli 65?vuotiaiden osuus väestöstä on korkeampi kuin Suomessa keskimäärin.

Länsi-Suomen läänissä vuoden 1995 jälkeen vain muutamassa kunnassa oli tehty liikenneturvallisuussuunnitelma. Alueella liikenneturvallisuustyö saattaa kuitenkin olla aktivoitumassa, sillä viisi tutkimukseen saaduista suunnitelmista oli tehty vuoden 2000 aikana. Näissä suunnitelmissa myös iäkkääseen väestöön oli kiinnitetty keskeisellä tavalla huomiota liikenneturvallisuuden tavoitteita ja lähtökohtia pohtiessa. Etelä-Suomen läänin alueella painottui muuhun maahan nähden liikenneolojen ja joukkoliikenteen kehittäminen iäkkäiden liikkumista tukevaksi.