Kokeilu Tampereen palveluliikenteessä

TIIVISTELMÄ

Kuljettajien ja avustajien haastattelut

Pitoa ikävuosiin -liikenneturvallisuuskokeilulla haluttiin selvittää palveluliikenteen henkilökunnan mahdollisuuksia liikenneturvallisuustyöhön ja luoda siihen tarvittavat välineet. Tavoitteena oli parantaa asiakkaiden turvallisuutta mm. lisäämällä erilaisten turvalaitteiden käyttöä ja poistamalla liikkumisen esteitä. Aluksi kuljettajille ja avustajille lähetettiin kysely ja järjestettiin koulutustilaisuus. Lisäksi he saivat info-kirjeitä ja tekivät aiheesta päiväkirjamerkintöjä. Kokeilun loputtua henkilökuntaa haastateltiin.

Kokeilun aikana asiakkaita oli opastettu toimimaan turvallisesti liikenteessä, kerrottu palveluliikenteestä ja bussissa toimimisesta. Heitä oli neuvottu mm. tien ylittämisessä sekä heijastimen, turvavyön ja liukuesteiden käytössä. Lisäksi palveluliikennetyöryhmälle oli kerrottu ympäristön esteistä.

Yleisesti oltiin sitä mieltä, että turvavöiden käyttöä tulisi lisätä. Parannusta toivottiin myös pysäkki- ja liikennejärjestelyihin, liukkauden torjuntaan ja esteettömiin kulkumahdollisuuksiin pihoilla ja kaduilla. Pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden toivottiin huomioivan palveluauton ja sen asiakkaiden tarvitsema tila.

Kokeilu osoitti, että kuljettajat ja avustajat voivat opastaa liikenneturvallisuusasioissa. He huomaavat matkustajien jokapäiväistä liikkumista hankaloittavia esteitä ja vaaranpaikkoja. Tämä tieto tulisi hyödyntää kunnissa ja tarjota sen esille tuomiseksi tehokkaat kanavat.

Matkustajien haastattelut

Kuljettajien ja avustajien lisäksi kokeilun yhteydessä haastateltiin kahden vuoden aikana yhteensä 190 palvelulinjoilla matkustavaa iäkästä henkilöä. Valtaosa heistä oli naisia.

Palvelulinjat ovat vastaajien keskuudessa yleisin muoto liikkua paikallisliikenteessä. Matkustajat tekevät palvelulinjoilla noin 2 matkaa viikossa, joista suurin osa on asiointimatkoja. He pitävät omia liikkumismahdollisuuksiaan tavallisesti joko parempina tai vähintään samanlaisina kuin muilla kansalaisilla. Hyviä liikkumismahdollisuuksia perustellaan usein palvelulinjoilla.

Jalkaisin liikkuvat iäkkäät kokevat liikkumista rajoittaviksi tekijöiksi etenkin lumen ja liukkauden sekä pyöräilijät ja rullaluistelijat jalkakäytävällä. Myös omat sairaudet, vaikeudet teiden ylittämisessä ja penkkien puute rajoittavat liikkumista. Suurin osa haastatelluista tuntee olonsa turvalliseksi palvelubussia odottaessa, kyytiin noustessa ja palvelulinjalla matkustaessa. Pysäkillä epävarmuutta aiheuttavat kadulla oleilevat nuoret ja pelko kaatumisesta.

Bussiin noustessa ongelmana on usein korkea kynnys. Kuljettajien ja avustajien toimintaa pidetään hyvänä. Apuvälineitä liikkumiseen tarvitsee noin kolmannes matkustajista. Niiden käyttö ja kuljetus sujuu matkustajien mielestä ongelmitta.

Iäkkäiden liikkumismahdollisuuksia koskevat parannusehdotukset liittyvät suurimmaksi osaksi palveluliikenteeseen, luultavasti haastattelujen kontekstista (toteutettiin palvelubusseissa) johtuen. Palvelubusseihin toivotaan mm. uusia vuoroja ja reittejä sekä avustajaa kaikkiin busseihin. Haastattelujen perusteella palvelulinjojen toimintaan ollaan tyytyväisiä. Kehittämistarvetta on lähinnä avustajien määrässä ja turvavyön käytössä.