Liikenneturva, Helsinki 1998
Liikenneturvan tutkimuksia, ISSN 0782-2421; 118/1998
TIIVISTELMÄ
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin poikkeavaa nopeuskäyttäytymistä ja siihen liittyviä ilmiöitä. Neljässä eri osatutkimuksessa selvitettiin kovaa ja hitaasti ajavien autoilijoiden taustatekijöitä ja rikkomuksia, lähellä perässä ajamista ja ajotyylin pysyvyyttä. Tutkimusaineistot kerättiin haastattelujen, tarkkailujen ja kenttämittausten avulla sekä onnettomuus- ja rikkomusrekistereistä.
Aiempien tutkimusten mukaan kovaa ajavista yleensä noin puolet kertoo, että syynä ylinopeuteen on kiire. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että nopeusrajoituksen ylittäneet ajoivat muita uudempia, kalliimpia ja urheilullisempia autoja, jotka usein omisti työnantaja. Heidän joukossaan oli muihin kuljettajiin verrattuna enemmän miehiä, nuoria ja paljon ajavia.
Hitaasti ajavien haastattelut osoittivat, että he varaavat matkoihinsa riittävästi aikaa ja he haluavat ajaa muita hitaammin. Se on heidän mielestään miellyttävää ja turvallista. Aika ajoin hitaasti ajavat painottivat ajotapansa syinä aikatekijöitä, kun taas säännöllisesti hitaasti ajavat painottivat sekä aika- että turvallisuustekijöitä. Hitaasti ajavissa oli muita kuljettajia enemmän naisia ja he ajoivat vuosittain muita vähemmän.
Lähellä perässä ajaminen liittyi useimmin ohitusaikeisiin ja kiireeseen. Lähellä perässä ajavissa oli muihin kuljettajiin verrattuna enemmän nuoria, ja heille oli kertynyt muita enemmän ajokilometrejä. Kovaa ajaminen ja rikkomuksia sisältävä ajotyyli näyttivät olevan yhteydessä erityisesti nuorten kuolonkolareihin. Yli 35-vuotiaissa riskiajamisen vuoksi pysäytetyissä kuljettajissa erottui kuljettajajoukko, jolle oli kertynyt erityisen paljon ylinopeusrikkomuksia, mutta ei rattijuopumusrikoksia. Vastaavaa ryhmää ei näkynyt kuolonkolarikuljettajissa.
Tutkimustulokset osoittivat, että hitaasti ajavat kuljettajat syyllistyivät muita harvemmin rikkomuksiin. Lähellä perässä ajaville kuljettajille puolestaan kertyy muita enemmän rikkomuksia. Hitaasti ajavien ja lähellä perässä ajavien onnettomuuksien määrät eivät kuitenkaan eronneet muiden kuljettajien onnettomuuksien määrästä.
Ajotyyli on niin pysyvä kuljettajan ominaisuus, että tarkkailemalla yhtä riskialtista ajokertaa löydettiin kuljettajajoukko, jolle oli jo aiemmin kertynyt muita enemmän rikkomuksia ja jonka käyttäytyminen ennusti onnettomuuteen joutumista. Ajotyylin pysyvyyttä osoitti tässä tutkimuksessa myös se, että varsin pian vakavan onnettomuuden jälkeen henkilö- ja pakettiauton kuljettajien ajotyyli palautui entiselleen. Raskaiden ajoneuvojen kuljettajat rikkoivat liikennesääntöjä vähemmän onnettomuuden jälkeen kuin ennen sitä. Tämä saattaa olla osoitus käyttäytymisen muuttumisesta.
Tutkimuksen lopussa esitetään näkemyksiä liikenne- ja turvallisuustoimenpiteiden kehittämisestä.
