Lausuntopyyntönne nro ad 349/08/2007, 27.9.2007
Lausunto ehdotuksesta ajokorttiasetuksen soveltamispäätöksen muuttamisesta simuloinnin käyttöönoton mahdollistamiseksi
Liikenneturva antoi ministeriölle lausunnon simulaattoriopetuksesta 27.4.2007 ja
toivoo, että se otettaisiin huomioon. Haluamme lisäksi tuoda esille seuraavia näkökohtia.
Käytännön järjestelyongelmat ovat johtaneet siihen, että edellisessä lausunnossa korostamamme elämykselliset harjoitukset aidoissa tilanteissa ovat nykytilanteessa jääneet lähes pois opetuskäytännöistä. Simulaattoriopetuksella pyritään ratkaisemaan em. opetusmuotojen toteutusongelmia.
Korostimme edellisessä lausunnossamme opettajan keskeistä roolia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajaa tarvittaisiin koko ajan valvomaan ja ohjaamaan oppilaan harjoittelua. Laitteisto on varsin helppokäyttöinen ja laadukas. Oppilas kykenee helposti laitteen antamien ohjeiden avulla käymään koko harjoitusohjelman läpi. Ei myöskään ole mahdollista, että oppilas olisi vain harjoittelevinaan. Hänen on suoriuduttava kaikista ohjelman antamista tehtävistä.
Opettajan roolilla tarkoitamme sitä, että hän käy vielä tavalla tai toisella keskustelua oppilaan/oppilaiden kanssa heidän saamistaan oppimiskokemuksista. Opettajan tulee myös varmistua siitä, että oppilas on saanut oikean kuvan pimeällä ajosta ja todella ymmärtää siihen liittyvät riskit ja erityisesti nopeuden valinnan merkityksen. Liikenneturva ei ota kuitenkaan kantaa siihen, miten ja milloin tällainen opettaja-oppilas -kontakti järjestetään.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Mika Hatakka
Toimitusjohtaja Kehittämispäällikkö
Liikenne- ja viestintäministeriö
Lausuntopyyntönne nro LVM 1450/70/2007, 4.10.2007
LAUSUNTO EHDOTUKSESTA LVM:N ASETUKSEKSI AUTOJEN JA PERÄVAUNUJEN RAKENTEESTA JA VARUSTEISTA ANNETUN ASETUKSEN MUUTTAMISESTA
Liikenneturva kannattaa autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen 38 §:n ja liitteen 1 muuttamista esitetyllä tavalla.
Liikenneturvallisuutta voitaisiin lisätä, mikäli tiedotuksen avulla kannustettaisiin myös vanhempien vastaavien M - ja N –luokkien ajoneuvojen omistajia asentamaan peilit, sillä raskaan kaluston
kuljettajat valittavat usein, etteivät he taajamaliikenteessä näe auton vierellä kulkevaa kevyttä liikennettä.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
Liikenne- ja viestintäministeriölle
Lausuntopyyntönne liikennepoliittisen selonteon valmistelusta eduskunnalle nro 774/70/2007, 29.5.2007
Liikenneturvan näkemyksiä liikennepoliittiseen selontekoon sisällytettävistä asioista
Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Liikenneturvan näkemyksiä konkreettisista toimenpiteistä liikennejärjestelmän kehittämiseksi kuluvalla vaalikaudella.
Liikenneturva pitää tärkeänä, että esillä olevaan selontekoon sisällytetään liikenneturvallisuustyön ohjausta varten selkeät linjaukset liikennejärjestelmän turvallisuuden edistämiseksi ja tienkäyttäjien turvallisuuden parantamiseksi. Liikenne 2030:n liikennepoliittisissa linjauksissa tieliikenteen turvallisuuden parantamisessa keskeisinä haasteina nähdään pääteiden kohtaamisonnettomuuksien sekä taajamien kevyen liikenteen onnettomuuksien vähentäminen sekä ihmisten asenteiden ja toimintamallien muuttaminen turvallisuushakuisemmiksi.
Yleisenä näkemyksenä Liikenneturva esittää, että selontekoon sisällytetään tieliikenteen turvallisuusohjelma. Sen tulee kattaa kaikki liikennejärjestelmän sisäiset turvallisuustekijät, joita ovat tiestön ja tieliikenteen lainsäädännön kehittäminen, liikenteen valvonta, ajoneuvo- ja liikennetekniset kysymykset, monipuolinen kuljettajakoulutus ja liikennevalistus. Siihen tulee sisällyttää myös kansalaisten liikkumista ohjaavia yhteiskuntapoliittisia keinoja, joita ovat mm. yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja toimintaedellytysten takaaminen turvallisille liikennemuodoille.
Ohjelmalle tarjoaa hyvän lähtökohdan vuosiksi 2006 - 2010 laadittu valtakunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma.
Tärkeimpänä asiana Liikenneturva näkee sen, että selonteossa hallitus sitoutuu em. suunnitelmassa asetettuun tavoitteeseen vähentää liikennekuolemia 250:en vuoteen 2010 mennessä sekä hyväksyy ns. nollavision liikenneturvallisuustyötä ohjaavaksi periaatteeksi ja poikkihallinnollisen työtavan sen toteuttamiseksi. Poikkihallinnollisuus tukisi myös läänien ja kuntien työtä tieliikenteen turvaamisessa. Näin ollen liikenneturvallisuusohjelma olisi helposti linkitettävissä myös sisäisen turvallisuuden ohjelmaan.
Liikenneturvan vastaukset esitettyihin kysymyksiin
Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää vastauksia keskeisiin asiakokonaisuuksiin, joista yksi on liikenneturvallisuus. Edellä esitettyyn yleisnäkemykseensä viitaten Liikenneturva korostaa sitä, että turvallisuutta tulisi käsitellä kiinteänä osana kaikkia esitettyjä liikenteen asiakokonaisuuksia.
Liikenneturva pitää lähtökohtana em. valtakunnallisen suunnitelman sisältöjä, joita ei tässä toisteta. Vastauksissa esitetään järjestömme tärkeinä pitämiä painotuksia suunnitelman toteuttamisessa.
Selontekoon sisällytettävät liikenteen ”muut” tärkeät kysymykset
Kansakunnan ikääntyminen ja sen merkitys liikennejärjestelmän kehittämisessä kasvaa. Tavoitteena tulee olla hyvien ja turvallisten liikkumisedellytysten takaaminen sekä taajamissa että haja-asutusalueilla asuville ikääntyville kansalaisille. Kuljettajien ajokyvyn arvioimiseksi tulee luoda monipuolinen, luotettava ja tasapuolinen järjestelmä.
Päihteiden väärinkäyttöön tulee puuttua yhdistämällä erilaisia käytettävissä olevia torjuntakeinoja ja luomalla niistä viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöohjelma. Alkolukon käyttöönottoa tulee nopeuttaa.
Liikenteen valvonnassa automaattisen valvonnan tehostamiseksi tulee toteuttaa täysimääräinen haltijavastuu. Perinteistä liikennevalvontaa tulee raskaan liikenteen ohella suunnata myös tavallisiin kuljettajiin.
Liikennerikosten seuraamuksien terävöittämiseksi tulee nykyjärjestelmästä kehittää helpommin ”markkinoitava” virhepistejärjestelmä, joka kattaa myös seuraamukset mm. turvavyö- ja kännykän käyttösäännösten rikkomisesta.
Ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat ongelmat
Kansalaisten liikkumista koskevia turvallisuusongelmia liittyy kaikkiin kulkumuotoihin ja tienkäyttäjäryhmiin. Liikennekuolemien ohella huomiota tulee kiinnittää aiempaa enemmän liikenteessä loukkaantuneisiin. Onnettomuustilastoista saatavan kuvan lisäksi on tärkeätä kiinnittää huomiota myös ihmisten kokemaan turvattomuuden tunteeseen liikenteessä.
Kunnilla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa kuntalaisten arkipäivän liikkumisedellytysten parantamiseen. Myös niiden tekemää liikenneturvallisuustyötä tulee kannustaa ja tukea suunnittelu- ja koulutuspalveluilla.
Onnettomuustilastojen perusteella liikenteessä menehtyy ja loukkaantuu eniten henkilöautossa matkustavia ihmisiä. Moottoriajoneuvoliikenteessä eniten menehtyy työikäisiä, mutta ikäryhmänsä kokoon nähden yliedustettuina ovat nuoret ja iäkkäät autoilijat. Joka kolmannessa autoilun kuolemankolarissa alkoholi on yksi syytekijöistä.
Onnettomuustyypeistä ulosajot ovat lisääntyneet voimakkaasti nokkakolarien rinnalla. Mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden vakavat onnettomuudet ovat lisääntyneet ajoneuvojen määrän kasvun myötä.
Edellisen hallituksen periaatepäätöksessä esitetyt toimenpiteet pääteiden kohtaamisonnettomuuksien, päihdeonnettomuuksien ja ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentämiseksi ja nopeuksien hillitsemiseksi tarjoavat edelleen toimivia keinoja käytettäväksi.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on jatkuvasti parantunut lähinnä sen ansiosta, että taajamien liikennettä on rauhoitettu. Sitä on syytä jatkaa. Lisäksi tulee panostaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvalaitteiden käyttöön. Mopoilun turvallisuustoimia on käynnistetty ja myös niitä tulee jatkaa.
Elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuus
Tieverkon ympärivuotisesta kunnossapidosta huolehtiminen palvelee elinkeinoelämän monipuolisia kuljetustarpeita.
Turvallisuus koetaan yhä yleisemmin yhdeksi keskeisistä kuljetusten laadun ja toimintavarmuuden mittareista. Ammattikuljettajien koulutusdirektiivi tulee saada joustavasti ja kattavaksi käyttöön. Säännökset kuljetusketjun vastuusta tulee toteuttaa käytännössä tukemalla niitä valvonnalla ja yritysten koulutuksella. Alkolukkoa tulee aktiivisesti markkinoida yritysten ajoneuvoihin.
Liikenteen vaikutus ilmastonmuutokseen
Toimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan ilmastonmuutokseen, palvelevat monelta osin myös tieliikenteen turvallisuutta. Ajoneuvokantaa nuorentamalla ja moottoritehoja alentamalla vähennetään moottoriajoneuvoliikenteen ilmastokuormitusta. Liikennesuoritteen kasvun hillitseminen vaikuttaa myönteisesti sekä turvallisuuteen että ilmastonmuutokseen. Tämän vuoksi Liikenne¬turva kannattaa ruuhka- ja tiemaksujen käyttöönottoa.
Kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen edellytysten parantamisella tulee tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja, jotka tukevat yksityisen ajoneuvoliikenteen kasvun hillitsemistä. Pyöräilyn edistämisen tulee tapahtua turvallisuuden ehdoin.
Liikennejärjestelmän tärkeimmät kehittämishankkeet
Liikenneturvallisuuden kannalta pääpaino turvallisuustoimenpiteissä tulee olla päätieverkon kehittämisessä. Tuhoisien kohtaamisonnettomuuksien vähentämiseksi keskikaiteiden rakentaminen tulee toteuttaa Tiehallinnon tekemien suunnitelmien mukaisesti. Suurissa tiehankkeissa tulee tehdä riittävät turvallisuuden arvioinnit ja niiden tulosten toteuttaminen tulee varmistaa riittävällä rahoituksella. Ulosajojen määrän kasvu edellyttää nykyistä enemmän panostusta alemman tason tiestön turvallisuuteen mm. nopeusrajoituksia tarkistamalla.
Väylien rahoitus
Liikenneturvan mielestä liikenneväylien rahoituksessa tulee suosia käyttäjävastuuseen perustuvia rahoitustapoja.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
Valtiovarainministeriö, Hallinnon kehittämisosasto
Lausuntopyyntönne nro VM 1/79/2007, 8.5.2007
KANSALAISTEN JA KANSALAISJÄRJESTÖJEN KUULEMISEN KEHITTÄMINEN; KYSELYYN VASTAUKSET
Kiitämme mahdollisuudesta lausua käsityksiämme kansalaisjärjestöjen kuulemisesta.
Liikenneturva vastaa esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:
Kysymys 1:
Saamme tietoa liikenneturvallisuutta koskevista hankkeista ministeriön tiedotteista, lausuntopyynnöistä ja henkilökohtaisten kontaktien kautta.
Kysymys 2:
Seuraamme ministeriön kotisivuja sekä joukkoviestimiä ja niissä käytävää keskustelua. Liikenneturvan kirjastossa luodataan alan viestintää.
Kysymys 3:
Liikenneturva antoi vuonna 2006 liikenne- ja viestintäministeriölle seitsemän lausuntoa ja yhden sisäasiainministeriölle.
Kysymys 4:
Lausunnoille annetut määräajat ovat olleet riittäviä.
Kysymys 5 ja 6:
Lausuntopyynnöistä valtaosa tulee liikenne- ja viestintäministeriöstä. Liikenneturvan hallituksessa on neljän ministeriön edustus, mikä takaa säännöllisen vuorovaikutuksen. Lisäksi Liikenneturva on edustettuna alan työryhmissä ja yhteishankkeissa.
Kysymys 7:
Liikenneturvaa on kuultu hyvin alan lausuntokierroksissa ja kuulemisissa.
Kysymys 8:
Lausuntojen pohjana käytetään alan tutkimustietoa ja tarvittaessa aluetoimistoista ja jäsenjärjestöistä kerättyä tietoa.
Kysymys 9:
Tarpeen mukaan pidetään yhteyttä ja hankitaan tarvittavia lisätietoja.
Kysymys 10:
Ei järjestelmällisesti.
Kysymys 11:
Ei juurikaan.
Yhteistyöterveisin
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Varpu Tavaststjerna
Toimitusjohtaja Aluepäällikkö
Sosiaali- ja terveysministeriö
Lausuntopyyntönne nro STM/1045/2007, 15.3.2007
LAUSUNTO KOTI- JA VAPAA-AJAN TAPATURMIEN EHKÄISYN TAVOITEOHJELMASTA VUOSILLE 2007 - 2012
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat suurin yksittäinen tapaturmien ryhmä. Niiden osuus on kolme neljäsosaa kaikista tapaturmista. Tämän vuoksi niiden ehkäisyn tavoiteohjelmalla on merkitystä koko tapaturmien torjuntatyön kannalta.
Yleinen huomio ohjelmasta on se, että siihen on koottu lähes kaikki alan kannalta tärkeät asiat ilman selkeää priorisointia. Tehdyt esitykset ovat usein myös keskenään hyvin eritasoisia. Ohjelman käytännön toteuttamiseksi olisi perusteltua yhdistää tärkeimmät asiakokonaisuudet kärkihankkeiksi, joissa tavoitteet, rahoitus ja yhteistyö olisivat selkeästi määriteltävissä.
Vaikka on ymmärrettävää, että ohjelmassa korostetaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjunnan merkitystä ja tarvetta nostaa sen arvostusta, siitä syntyy hyvin ”itsekäs” kuva. Tapaturmien torjunnan kannalta kuitenkin suurin potentiaali syntyy eri tapaturmalajien torjunnan yhteistyöstä. Tämän periaatteen selkeää esiin tuomista jäi ohjelmassa kaipaamaan. Alan yhteistyön kannalta ohjelmassa olisi hyvä esimerkiksi esittää eri tapaturma-alojen yhteisen foorumin perustamista mm. aineistojen ja eri ammattiryhmien koulutuksen koordinoimiseksi. Tämä voisi sijoittua sisäisen turvallisuuden ohjelman alle.
Omalta osaltaan Liikenneturva tukee ohjelmassa esitettyjä linjauksia ja on valmis yhteistyöhön niiden toteuttamiseksi. Näemme ohjelmassa lisäksi joitakin yksittäisiä kehittämisen kohteita, joista esitämme tässä lausunnossamme oman mielipiteemme.
Ohjelman tavoitteenasettelu ( 4.1.)
Tavoitteeksi on asetettu Suomen kehittyminen Euroopan turvallisimmaksi maaksi vuoteen 2015 mennessä.
Liikenneturvan mielestä turvallisuustyön tavoitteiden asettaminen kansainvälisen vertailun perusteella on mielenkiintoinen, mutta voi osoittautua ongelmalliseksi työn motivoinnin kannalta. Vertailukohta voi karata tai loitontua huolimatta omasta tuloksellisesta toiminnasta. Tällainen vertailu ei myöskään ohjaa riittävästi käytännön toimintaa eri kohderyhmissä.
Tämän vuoksi Liikenneturva suosittelee, että ohjelmalle tai sen eri kohderyhmille (kohdat 4.5 ja 4.6) hahmotellaan myös määrällisiä tavoitteita. Se helpottaisi priorisoimaan eri toimenpiteitä niiden arvioidun tehokkuuden mukaan. Silmiin pistävää koti- ja vapaa-ajan tapaturmien tilastoissa on voimakas alueellinen erilaisuus. Tapaturmatilanteen alueellinen tasapainottaminen voisi olla esimerkkinä täsmennetystä kansallisesta tavoitteesta.
Voimavarojen vahvistaminen (4.2.)
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyä on perusteltua vahvistaa tapaturmien suuren määrän ja ongelman laajuuden vuoksi. Erityisen haasteellista torjuntatyölle on se, että etenkin kotitapaturmat sattuvat ihmisen elämän omatoimisimmalla alueella, jossa yhteiskunnan tuki ja säätely ovat heikoimmillaan. Turvallisuustyön kannalta on oleellista, että se voi tukeutua olemassa olevaan yhteisön tukirankaan tai järjestelmään, jossa turvallisuusvastuut on selvästi määritelty (esimerkiksi liikenne- ja työturvallisuus). Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjunnassa tätä tukea tulisi aktiivisesti hakea tapaturman torjunnan yhteistyöstä. Etenkin alkoholin haittojen torjumisessa tulisi noudattaa laajaa, kaikki tapaturmalajit kattavaa yhteistyötä.
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjunnan vahvistamisessa tulisi pääpaino olla monipuolisten toimintatapojen kehittämisessä siten, että niissä sovelletaan tapaturmia ja vaikuttamista koskevia teorioita. Näin rakennetaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjunnalle uskottavaa omaa ”järjestelmää”. Sen toteuttaminen käytännössä edellyttää panostusta asiantuntemuksen kehittämiseen sekä alan toimijoiden ja yhteistyöosapuolten järjestelmälliseen perehdyttämiseen.
Alueellisen ja paikallisen työn vahvistaminen (4.2.2)
Kaikilla turvallisuustyön alueilla paikallisen toiminnan merkitys on todettu tärkeäksi tekijäksi. Avainasemassa ovat kunnat ja järjestöt. Kunnissa tapaturmien torjunta koetaan kuitenkin helposti lisätyöksi ja monet erilaiset suunnitelmat jäävät hyllyille. Liikenneturvallisuustyö kunnissa on onnistunut parhaiten silloin, kun se on voitu sovittaa kunnan normaaleihin rutiineihin ja eri hallinnonalojen luonteviin ja olemassa oleviin käytäntöihin.
Ohjelmassa malliksi suositeltu Safe community -malli kuvaa mielestämme tavoitteellista ihannetilaa. Käytännössä tulisi kuitenkin tukea myös muunlaisia, paikallisesti jo hyväksi koettuja tapoja järjestää tapaturmien torjuntaa. Etenkin pienissä kunnissa erilaiset turvallisuutta koskevat suunnitelmat tulisi toteuttaa yhdellä organisoinnilla.
Väestöviestinnässä kunnat tarvitsevat tukea, aineistoja ja toimintamalleja, joita tulee aktiivisesti kehittää valtakunnan tasolla. Ohjelmassa jää kaipaamaan kokonaisotetta ja näkemystä viestinnän roolista tapaturmien torjunnassa. Kampanjoinnilla on oma merkityksensä, kun halutaan kiinnittää asioihin huomiota. Sen lisäksi tulisi organisoida asiakasryhmittäin kohdennettua viestintää ja siihen perehdyttämistä mm. alan suunnittelijoille, työn toteuttajille ja päättäjille.
Tilastoinnin ja seurannan kehittäminen (4.3)
Ohjelman esityksissä korostuvat erilaisten tilastojen ja seurantaindikaattoreiden tarve ja rahoituksen varmistaminen. Liikenneturvan mielestä toiminnan tietopohjaan tulisi laajentaa myös tapaturmatutkimuksen tuottamilla tiedoilla riskien syntymekanismeista, asiakkaiden edellytyksistä toimia turvallisesti ja toimintaympäristöstä. Ne antaisivat tarpeellista lisätietoa käytännön toiminnan suuntaamiseksi ja seurantaan.
Osaamisen vahvistaminen (4.4.)
Liikenneturva pitää tapaturmien torjunnan kehittämisessä avainasiana alalla toimivien henkilöiden asiantuntemuksen syventämistä ja laajentamista. Tapaturma-alan tulisi yhteistyössä vaikuttaa eri ammattiryhmien peruskoulutukseen ja tarjota siihen kiinnostavia oppiaineistoja.
Ikäryhmittäiset toimenpide-esitykset (4.6)
Ikäryhmittäisissä toimenpide-ehdotuksissa ikärajat tuntuvat jäykiltä ja niihin liitetyt toimenpiteet väkinäisiltä. Ennalta ehkäisevyys edellyttää, että eri ikäryhmiin liittyviin ongelmiin tartutaan elinikäisen kasvatuksen näkökulmasta, jolloin niihin puuttumisessa tulee varautua joustavuuteen ja asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin. Erilaisten aineistojen, riskikartoitusten ja tapaturma-alan koulutuksen kohdalla olisi tarpeen etsiä sopivat yhteistyötahot, kuten on tehty (s. 48) nuorten miesten kohdalla on ohjelmassa esitetty.
Liikenneturva toivottaa ohjelmasta vilkasta keskustelua ja tarjoaa omaa asiantuntemustaan avuksi sen toteuttamisessa.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
Onnettomuustutkintakeskus
Kommenttipyyntönne nro 75/5Y, 23.2.2007
LAUSUNTO TUTKINTASELOSTUKSESTA B1/2006Y AUTOJA KULJETTANEEN AJONEUVOYHDISTELMÄN JA LINJA-AUTON TÖRMÄYS PYHTÄÄLLÄ 6.2.2006 JA KATSAUS ITÄLIIKENTEESEEN
Kiitämme saamastamme mahdollisuudesta lausua näkemyksemme esillä olevasta onnetto muustutkinnan raportista. Toivomme, että esittämillämme näkökohdilla annettuja suosituksia voidaan täydentää.
Liikenneturvan mielestä tutkinta on ollut perusteellinen. Tehdyt suositukset ovat hyvin perusteltuja sekä raskaan liikenteen että yleisen liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi kuljettajan nukahtamisesta johtuvien onnettomuuksien estämiseksi (kohta 6.1) itäliikenteen turvallisuuden parantamiseksi esitetyt toimenpiteet soveltuvat myös muuhun liikenteeseen.
Osana linja-autoliikenteen turvallisuustason parantamista (kohta 6.2) tulisi Liikenneturvan mielestä alalle luoda normisto, johon kirjataan linja-autoliikenteessä sovellettavat käytännön turvallisuustoimenpiteet. Kuljetuksiin liittyvät riskit tulisi määritellä ja arvioida järjestelmällisesti ja niitä tulisi käyttää turvallisuustoimien suunnittelussa.
Liikenneturva pitää tärkeänä siitä, että kuljetusten turvallisuudessa otetaan riittävästi huomioon nopeuden merkitys kuljetusten turvallisuuden kannalta (6.5). Sekä kuljettajien perus- että jatkokoulutuksessa tulisi painotetusti tuoda esiin se, että jo pienikin nopeuden muutos vaikuttaa ajokin tai liikennetilanteiden hallitsemiseen ja onnettomuuden seurauksiin. Asia tulisi sisällyttää myös mm. ajojärjestelyistä vastaavien henkilöiden koulutukseen.
Liikenneturva on valmis toimimaan yhteistyössä koulutuksen suunnittelussa.
Linja-autojen linjaliikenteen aikatauluissa tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten pimeän ja talviajan nopeusrajoitukset vaikuttavat ajoaikoihin. Ehdotonta aikataulussa pysymistä ei tule priorisoida turvallisen ajotavan kustannuksella.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Heikki Anteroinen
Toimitusjohtaja Koulutusohjaaja
Liikenne- ja viestintäministeriö
Lausuntopyyntönne nro 189/70/2007, 31.1.2007
LAUSUNTO SUOJATEIDEN TURVALLISUUDESTA JA HELSINGIN KAUPUNGIN EHDOTUKSESTA PysäytysVIIVAN KÄYTÖSTÄ VALO-OHJAAMATTOMAN SUOJATIEN YHTEYDESSÄ
Suojateiden turvallisuuden parantaminen on välttämätöntä, sillä suojateillä sattuu vuosittain yli 300 jalankulkijoiden henkilövahinkoa. Se on 45 % kaikista jalankulkijoille tapahtuneista henkilövahingoista. Erityisen vaarallista kadunylitys on kouluikäisille lapsille ja iäkkäille.
Kevyen liikenteen verkoston rakentuessa suojateillä tehtyjen ylitysten osuus kadunylityksistä kasvaa edelleen.
Jalankulkijaa väistävien autoilijoiden osuus on riippuvainen nopeusrajoituksesta ja ajoneuvojen nopeuksista suojatien kohdalla. Parhaiten jalankulkijaa väistetään 30 km/h nopeusrajoitusalueella sijaitsevalla korotetulla suojatiellä. Suojateiden turvallisuuden parantamiseen liittyy ajonopeuksien hillitseminen.
Suojateiden turvallisuuden parantamiseksi tulee toteuttaa myös erilaisia rakenteellisia parannuksia ja nostaa suojatien huomioarvoa ja näkyvyyttä.
Liikenneturva kannattaa Helsingin kaupungin ehdotusta suojatien eteen vedetyn pysäytysviivan käytön sallimisesta valo-ohjaamattomilla suojateillä. Uusia ratkaisuja on haettava ja kokeiltava. Suojatien eteen vedetty pysäytysviiva tarjoaa Liikenneturvan mielestä sekä autoilijalle että jalankulkijalle paremmat mahdollisuudet vastapuolen toiminnan ennakointiin, vaaratilanteiden havaitsemiseen sekä reagointiin.
Mikäli ehdotus toteutuu, Liikenneturva on valmis kampanjoimaan oikean suojatiekäyttäytymisen puolesta.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Sirpa Rajalin
Toimitusjohtaja Tutkimuspäällikkö
